Aulonocara-suvun Keisariahvenet
Akvaariossa pidettävät Malawijärven kirjoahvenet ovat pääsääntöisesti kotoisin joko kivikkorannoilta (Mbuna-lajit esimerkiksi Metriaclima- tai Labeotropheus-suvuista) paljaalta hiekkapohjalta (esimerkiksi Cyrtocara moorii) tai niiden väliin jäävältä alueelta, jossa on hiekkapohjalla isoja kiviä ja kivikasoja. Tätä kutsutaan välivyöhykkeeksi ja täältä tapaa mielenkiintoisen Aulonocara-suvun edustajia, Keisariahvenia. Yleensä malawiakvaariot on sisustettu muistuttamaan välivyöhykettä hiekkapohjineen ja kivikoineen.
Aulonocara-sukuun lasketaan kuuluvan kymmeniä lajeja paikallisine värimuotoineen tai alalajeineen. Ne kasvavat luonnossa yleensä vain noin 10 sentin pituisiksi, naaraiden jäädessä hieman tätäkin pienemmiksi. Poikkeuksena Aulonocara rostatum, joka elää avoimella hiekkapohjalla ja kasvaa noin 20 sentin mittaiseksi.
Kaikkien lajien ravinto koostuu luonnossa pienistä äyriäisistä ja hyönteisten toukista, joita ne pyydystävät pohjahiekan tai kiviä peittävän sedimentin seasta. Aulonocara-lajeille on evoluution myötä kehittynyt oivallinen apuväline hiekan seassa elävien saaliseläinten havaitsemiseen. Niiden alaleuassa on paljain silmin erottuvat aukot, joiden avulla ne pystyvät havaitsemaan hiekan alla olevien äyriäisten ja toukkien liikkeet. Niiden saalistusmenetelmä on yksinkertainen, leijutaan hiekan päällä ja isketään kiinni saaliiseen työntämällä kuono syvälle hiekkaan, kun havaitseen liikettä hiekan seassa. Vastaavanlainen aistielin on ainakin Tanganjikajärven Aulonocranus-suvun edustajilla.
Akvaariossa Aulonocara -lajien ruokavalioon tulisi sisällyttää pakastettuja tai eläviä ravintoeläimiä kuten artemia, mysis ja krilli. Perusravintona voi käyttää katkarapupainotteista räkmixiä, jonka resepti löytyy vaikka vanhoista CIKLIDISTI-lehdistä, tai sen voi ostaa valmiina akvaariokaupasta.
Aulonocara-lajien seuralaisiksi sopivat muut välivyöhykkeeltä kotaoisin olevat lajit, kuten Scieanochromis- tai Otopharynx-sukujen edustajat. Vilkkaammat kivikkoahvenet, Mbunat, saattavat häiritä liikaa Keisariahvenia ja ne voivat jäädä häviölle ruokintaaikoina. Akvaariossa ei kannata pitää kuin yhtä Aulonocara-lajia. Eri lajien naaraat ovat hyvin saman näköisiä, ruskean harmaita, ainakin kesken kasvuisina. Koiraatkaat eivät välttämättä eri lajien naaraita erota toisistaan, tai eivät muuten ole liian tarkkoja kutukumppaneistaan, joten risteymiä syntyy helposti. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun kiertelee liikkeissä tutustumassa malawivalikoimiin. Jos altaassa on myynnissä useampia Aulonocara -lajeja, kannattaa ne jättää koristamaan liikkeen tiloja, vaikka kauppias vakuuttaisikin erottavansa eri lajit toisistaan.
Koska ravintopuoli tuli käsiteltyä jo aiemmin, mainittakoon muutama muu seikka, joka kannattaa ottaa huomioon Aulonocara-suvun kirjoahvenia hoidettaessa akvaarioissa. Ad Konings suosittelee Tommi Natrin ansiokkaasti suomentamassa kirjassa Malawijärven kirjoahvenet altaan minimikooksi 150 litraa. Pidettäköön sitä ehdottomana minimikokona. Vain nuoria yksilöitä voi kasvattaa pienemmässä akvaariossa, kunnes ne tulevat sukukypsiksi. Akvaarioon kannattaa rakentaa useita kivikasoja, jotta naaraat ja heikommat koiraat pääsevät piiloutumaan johtavan koiraan ahdisteluilta. Aulonocara-suvun koiraat saattavat olla hyvinkin agressiivisia kumppaneitaan kohtaan. Jos piilopaikkoja ei ole riittävästi tai allas on liian pieni, harvenee joukko nopeasti.
Kutuvalmiit naaraat hakeutuvat koiraiden reviireille kutemaan. Koska kaikilla Malawijärven kirjoahvenilla naaras valitsee kutuseurakseen komeimman ja värikkäimmän koiraan, yleensä vain yksi koiras pääsee akvaariossa lisääntymään. Muut koiraat odottavat evät repaleisina, naaraiden värisinä, vuoroaan voittaa johtava koiras kamppailussa reviirin herruudesta. Naaraat ovat suuhautojia. Poikaset päästetään suusta jaloittelemaan noin kolmen viikon kuluttua kudusta. Veden lämpötila vaikuttaa haudonta-ajan pituuteen. Naaras ulkoiluttaa poikasiaan useiden päivien ajan ennen lopullista vieroitusta. Poikasia voi ruokkia artemian toukilla, hiutaleruoalla tai hienoksi jauhetulla räkmixillä. Poikaset kasvavat melko hitaasti. Ensimmäiset koiraat alkavat värittymään noin kolmen sentin pituisina. Mikäli haluaa kasvattaa poikueesta toimivan kuturyhmän, on koiraat poistettava altaasta sitä mukaa, kun ne erottuvat. Kun koiraita ei enää värity, naaraiden sekaan siirretään takaisin komein ja värikkäin koiras siirtämään geenejään tuluville sukupolville. Loput koiraat kannattaa pitää reservissä, jos siitoskoiras sattuu kuolemaan vaikka ylirasituksen seurauksena.
Yleisimmin Suomessa kaupan olevia lajeja
Keltakeisariahven, Aulonocara baenshi, on kotoisin järven länsirannalta, Bengan alueelta ja Nkhomo riutalta. Koiraat ovat kutuvärityksessään kirkkaan keltaisia, kiduskansien ollessa siniset. Elää hiekkapohjalla kivikoiden lähellä. Koiras kaivaa kutupaikakseen luolan kivien väliin tai niiden alle.
Keijukeisariahven, Aulonocara jacobfreibergi, esiintyy järven itä- ja länsirannoilla. Siitä tunnetaan useita paikallisia värimuotoja. Yleisimmin akvaariomarkkinoille on tuotettu Otter Pointista kotoisin olevaa värimuotoa, joiden koiraissa on melko paljon sinistä ja oranssia väriä. Kaikki värimuodot ovat melko tumman sävyisiä. Laji kuuluu luolissa elävien Aulonocara -lajien ryhmään. Koiraat pitävät reviirejään suurten luolien sisällä, joista ne myös etsivät ravintonsa. Akvaariossa suosittu Aulonocara sp. "ewreka" on jalostettu Keijukeisariahvenesta valitsemalla kaikkein värikkäimmät koiraat jatkamaan sukuaan.
Keltaeväkeisariahven, Aulonocara stuartgranti esiintyy järven molemmilla rannoilla. Koiraiden väritys vaihtelee lähes yksivärisestä keltaisesta (Kandesaari) täysin siniseen (Chitimba). Näiden muotojen välillä on erilaisia sinisen ja keltaisen yhdistelmiä. Chitimbasta eteenpäin väritys muuttuu jälleen keltaisen suuntaaan. Aikoinaan nimillä A. "red flush", A. hansbaenshi ja A. nyassae myydyt värimuodot luetaan nykyisin kuulavan tähän lajiin (tai lajiryhmään). Keltaeväkeisariahven elää hiekkapohjalla kivien läheisyydessä, joiden väleissä koiraiden reviirit ovat.
Aulonocara maylandi on kotoisin vedenalaiselta riutalta Ecclesriutan lähistöltä. Koiraat ovat tumman ruskeita, siniviolettiinn vivahtavia. Niiden otsaa koristaa rikinkeltainen pitkittäisjuova, joka alkaa heti suun yläpuolelta jatkuen selkäevän keltaisena värinä sen päähän saakka. Tästä lajin englannin kielinen kauppanimi "sulfurhead".
Aulonocara sp. "stuartgranti maleri" on kotoisin järven lounaisosasta, Chipokan alueelta. Se on läheistä sukua A. stuartgrantille, mutta luetaan omaksi lajikseen joidenkin eroavaisuuksien takia. Koiraiden pää on sininen, takaruumis keltainen (malerin värimuoto) tai oranssin punainen (chidunga rocks värimuoto). Akvaariossa suosittu A. sp. "rubin red" on jalostettu Chidunga rocks muodosta. Kuten useimmilla muillakin lajeilla koiraat puolustavat reviirejään kivien välissä naaraiden etsiskellessä ravintoaan avoimelta hiekkapohjalta.
Usein liikkeissä tapaa läikikkäitä yksilöitä, joita myydään nimellä Kirjokeisariahven. Naarailla on vaalealla pohjalla tummia epäsäännöllisiä läikkiä (OB-väritys). Koiraiden väritys vaihtelee sinisestä läikikkääseen. Kyseessä ei ole luonnossa elävä värimuoto tai laji vaan ihmisen aikaansaama risteymä A. stuartgrantin ja todennäköisesti Metriaclima zebran (seepramalawiahven) välillä. Nämä kalat kannattaa jättää kauppiaan iloksi, vaikkakin koiraat saattavat olla joskus hyvinkin värikkäitä. Näin toimien kysynnän ja tarjonnan lain mukaan näiden luulisi katoavan markkinoilta hiljalleen. Ainakin huutokaupoista poikasia ostaessaan kannattaa varmistaa myyjältä naaraiden väritys ennen ostopäätöstään eikä vain tyytyä siihen, että "koiras on kauniin sininen". Pidetään lajit lajeina ja nautitaan niiden luonnollisesta väriloistosta ilman keinotekoisia epästabiileja kantoja, jotka on luotu miellyttämään harrastajia Amerikan mantereella.
Edellä mainittujen lisäksi Suomeen tuodaan satunnaisesti muitakin Aulonocara -lajeja. Harvinaisuuksien kohdalla ostopäätöstä ei kannata venyttää liian pitkään, joku muu ne ehtii ostamaan kuitenkin. Seuraavan tuontierän odotteluun saattaa kulua vuosiakin. Tarkemmin Keisariahveniin voi tutustua suomeksi kirjassa Malawijärven kirjoahvenet, englanniksi tai ruotsiksi Ad Koningsin uudessa kirjassa Malawi cichlids in their natural habitat , joka on edennyt jo kolmanteen kehitysversioonsa. Lähteinä tähän artikkeliin olen käyttänyt molempia mainittuja teoksia.
