LABEOTROPHEUS-SUVUN NENÄAHVENET

Labeotropheussukuun luetaan kuuluvaksi kaksi lajia, sininenäahven Labeotropheus fuelleborni Ahl 1927 ja kirjonenäahven Labeotropheus trewawasae Fryer 1956. Lajit erottaa toisistaan varmimmin vertaamalla ruumin muotoa. Tosin eri pyydystys paikoilla lajien ruumiin muoto saattaa vaihdella ja joillain paikoilla olla jopa lähes identtinen, myös mahdollisia lajien välisiä risteymiä saattaa esiintyä luonnossa.(1 L. fuellebornin ruumis on suhteessa korkeuteensa lyhyempi kuin L. trewawasaen. Jos ruumiin pituus, ilman pyrstöä, jaetaan sen korkeudella saatu luku helpottaa lajien tunnistamista. Jos luku on 2,54 - 2,94, on kyseessä todennäköisesti L. fuelleborni. Jos taas haluaa varmuudella määrittää L. trewawasaen, on luvun osuttava välille 3,13 - 3,65. (2 Ainakaan Suomen markkinoilla ei yleensä ole ollut kaupan rajatapauksia, vaan lajit on ollut helppo erottaa toisistaan.

Labeotropheusten varmin tuntomerkki on suun yläpuolella oleva ""nenä", jonka koko vaihtelee eri yksilöillä. Suu on pään alapinnalla, joka mahdollistaa levien rapsuttamisen kivistä lähes normaalissa vaakasuorassa uintiasennossa. Tällöin pystyy tarkkailemaan paremmin ympäristöään petokalojen varalta, kuin , jos suu olisi pään etuosassa, kuten muilla mbuna-lajeilla. Ravinto koostuukin lähes yksinomaan levistä ja niiden seassa elävistä pieneliöistä (=aufwusch).

L. fuelleborni esiintyy luonnossa noin 10 metrin syvyyteen saakka, josta alkaa L. trewawasaen elinpiiri, joka ulottuu jopa 40 metrin syvyyteen. Poikkeuksena edelliseen ainakin Chitanden saari ja rannikko saaresta pohjoiseen, joilla molemmat lajit elävät pintavesissä.

Molempien lajien koiraat ovat polymorfisia, niistä tunnetaan useita paikallisia värimuotoja. Väritys vaihtelee sinisen eri sävyistä keltaiseen ja punaiseen sekä niiden yhdistelmiin. Naaraat ovat yleensä ruskehtavia tai harmaita. Useissa populaatioissa esiintyy O (=orange) ja OB (=orange blotched) värisiä naaraita. Niiden väritys vaihtelee populaatiosta riippuen lähes yksivärisestä keltaisesta ruskeiden tai mustien pilkkujen ja läikkien täplittämään oranssi tai vaaleapohjaiseen. Pääsääntöisesti molemmista lajeista ei esiinny OB värisiä naaraita samoilla paikoilla. Jos L. trewawasae populaatiossa on OB naaraita, L. fuellebornilla naaraat ovat ruskeita tai harmaita. Poikkeuksena tunnetaan esim. Chidunga rocks, Chipokan lähellä, jossa molemmista lajeista esiintyy O ja OB naaraita. Siellä L. fuelleborni koiraat ovat vaalean sinisiä selkäevän ollessa oranssi. L. trewawasae koiraat ovat kokonaan vaalean sinisiä. Juuri Chidunga rocksilla lajien väliset erot ovat minimissään ja paikalta on pyydystettykin L. trewawasae koiraita, joilla on oranssin värinen selkäevä. Yhtenä syynä mahdollisiin risteymiin pidetään juuri O ja OB naaraiden esiintymistä samalla alueella. (1 Myös OB värisiä koiraita esiintyy niissä populaatioissa, joissa on OB naaraita. Nämä MC-koiraat (=marmelade cat) ovat esiintymisalueillaan hyvin harvinaisia ja haluttuja akvaariokaloja kirkkaiden ja persoonallisten väriensä johdosta. Onneksi määrätietoinen viljelytoiminta on lisännyt MC-koiraiden määrää akvaariomarkkinoilla.

Labeotropheusten kutu tapahtuu aina kivien läheisyydessä. Omissa akvaarioissani koiraat ovat kaivaneet matalan kuopan kivien alle luolaan tai kiven viereen avoimelle hiekkapohjalle. Mäti hedelmöitetään ennen kuin naaras kerää sen suuhunsa haudottavaksi. Hautomisaika on noin kolme viikkoa, riippuen veden lämpötilasta.

Poikasten hoidossa on suuria populaatioiden välisiä eroja, jotka ovat havaittavissa myös akvaario-olosuhteissa. Esim. Mbamba Bayn OB väriset L. fuelleborni naaraat hoivaavat poikasiaan useita päiviä päästettyään ne ensimmäistä kertaa suustaan. Poikaset uivat turvaan takaisin naaraan suuhun naaraan annettua signaalin uhkaavasta vaarasta. Naaras päästää myös poikaset suuhunsa, jos ne ilmaisevat halunsa siihen. Naaras kerää yöksi koko poikueen suuhunsa. Muutaman päivän ikäisiä poikasia ei enää päästetä suuhun kuin vaaran uhatessa ja yöksi. Naaras vartioi poikuettaan kivien suojassa ja antaa poikasilleen vaaran uhatessa merkin hakeutua suojan kivien rakoihin. Jopa kiekkokalojen kaltaisesta poikasten ruokinnasta ihon läpi erittyvällä ravintoaineeella on havaintoja. (3

Mbenji Islandin OB värisillä L. fuelleborni naarailla poikasten hoito tapa on huomattavasti primitiivisempi. Naaras laskee yhden poikasen kerrallaan suustaan kivien suojaan noin puolen tunnin välein. Naaras ei huoli poikasia takaisin suuhunsa vaan ajaa halukkaat takaisin kivien suojaan. Naaras ei myöskään kerää poikuetta suuhunsa yöksi tai vaaran uhatessa. Mikäli poikaset lähtevät kiven kolostaan tutkimaan lähiympäristöä, naaras ajaa ne takaisin sinne heti havaittuaan harhailevan poikasen. Näin naaras ilmeisesti opettaa poikasiaan pelkäämään isompia kaloja (ja myös uteliaita akvaristeja). Poikasten vartiointia naaras jatkaa reilun viikon, jonka jälkeen poikaset ovat omillaan. (3

Luonnossa Labeotropheukset ovat erittäin uskollisia kotipaikalleen. Ne elävät koko ikänsä ja valtaavat reviirinsä lisääntymistä varten vain muutamien metrien päässä siitä, mihin naaras ne aikoinaan laski suustaan.

Akvaariossa poikasille voi syöttää artemian toukkaa ja pölymäistä poikasruokaa. Kun kokoa on riittävästi, ruokavalion voi vaihtaa karkeampaan hiutaleruokaan ja esim. pakastettuun artemiaan tai mysikseen. Naudan sydämestä tehtyjä ruokia ei tule syöttää näille kasvisruokaan tottuneille ahvenille, mutta kasvispitoiset omatekoiset ruoat ovat sopivia. Poikaset kasvavat nopeasti ja ovat myyntikokoisia muutaman kuukauden kuluttua.

Akvaariossa L. fuelleborni kasvaa helposti yli 15 cm pituiseksi , L. trewawasaen jäädessä hieman sitä lyhyemmäksi. Lopulliseen kokoon vaikuttaa erityisesti ravinnon määrä ja värimuodon pyydystyspaikka. Labeotropheukset ovat mielenkiintoisia ja värikkäitä hoidokkeja Malawijärven laji- tai lajiryhmäakvaa-riossa. Eri värimuotaja eikä aina välttämättä eri lajejakaan kannata pitää samassa akvaariossa risteymien välttämiseksi. Omien kokemuksieni mukaan kaikki naaraat eivät kuitenkaan noteeraa eri värimuodon koiraiden kosintayrityksiä. Naaraat eivät ilmeisesti tunnista "väärän varistä" koirasta samaan lajiin kuuluvaksi, jos ovat kasvaneet vain oman värimuotonsa parissa? Sama ongelma saattaa tulla eteen, jos yrittää saada lisääntymään MC-koiraan vieraiden OB naaraiden kanssa. Naaraat eivät heti tunnista, että kyseessä on koiras, jolleivat tunne sitä poikasesta saakka. Värien ohella muut lajille tyypilliset piirteet ja käyttäytymismallit yleensä lopulta selvittävät naaraalle, mistä on kysymys ja se kiinnostuu koiraan kosintayrityksistä.

Labeotropheukset ovat herkkiä veden huonolle laadulle ja reagoivat ensimmäisinä laskeneeseen happitasoon ja typpiyhdisteisiin. Ne saattavat haukkoa henkeään kuolemaa tehden, kun muut kalat vielä uivat akvaariossa tyytyväisinä. Säännöllinen ja runsas vedenvaihto on tarpeen, jos akvaaariossa pitää Labeotropheus suvun nenäahvenia.

Lähdeteokset: 1) Konings Ad , Cichlids and all the other fishes of lake Malawi, TFH 1990 2) Neergaard Sören, Ciklider från Malawisjön, ICA 1974 3) Anders Wickman, färg och beteende hos isolerade OB-populationer "Fläskläppen" Lab. Fuelleborni, Ciklidblabet 9/95